Testissä Nuuna -muistikirja bullet journalina

Siirsin bullet journalini hiljattain L-kokoiseen pistesivuiseen Nuuna-muistikirjaan. Olen kirjoittanut blogissa myös vinkkejä uuteen bullet journaliin siirtymiseen.

Nyt on aika kertoa mielipiteeni Nuunasta bullet journalina kokeiltuani sitä jo jonkin aikaa erilaisilla kynillä, tusseilla, vesiväreillä ja värikynillä. Havaitsin, että jotkut asiat ovat paremmin kuin vanhassa bullet journalissani Leuchtturm 1917:ssa, mutta Nuuna sai myös pari aika vakavaa miinusta testissäni. Nuunan ja Leuchtturmin eroista olen kirjoittanut hetki sitten oman postauksensa.

Tämä kirjoitus sisältää affiliate-linkkejä eli mainoslinkkejä. Käytän kaikkia mainostamiani tuotteita myös itse.

Nuuna-muistikirja on uusi bullet journalini.
Nuuna- bullet journalini kansi hopeisine teksteineen oli rakkautta ensisilmäyksellä! Pelkkä hieno kansi ei kuitenkaan riitä bullet journalissa.

Olen hankkinut omat Nuunani Hämeenpuiston Vihkokaupasta, ja voin suositella kyseistä putiikkia muillekin, sieltä saa paljon muutakin kivaa bullet journaliin! Tietääkseni Nuunaa myydään myös pääkaupunkiseudulla muutamassa kaupassa, mutta kovin monesta paikkaa Suomessa tätä ihanaa pistesivuista muistikirjaa ei vielä saa.

Päädyin Nuunan ostamaan sen paperilaadun vuoksi, sillä vaikka bullet journalissa kauniit kannet ovatkin kivat, ei niistä ole paljonkaan iloa jos paperi on huonoa. Paperin laadukkuudella tarkoitan sitä, että käyttämäni tussit eivät saisi tulla läpi paperista toiselle puolelle.

Nuunan kynätesti
Kynien testausta Nuunassa. Oikealla puolella sama sivu toiselta puolelta. Hyvin pientä ghostaamista on nähtävissä, mutta vuotamista ei yhtään. Testi läpäisty!

Pieni ghostaaminen eli kynien läpi kuultaminen on tietenkin ymmärrettävää, sillä ei muistikirjaa voi oikein kartongistakaan tehdä. Bleeding eli musteen vuotaminen läpi paperista on taas huonompi juttu, eikä sitä saisi tapahtua. Tietenkin myös kynillä on oma merkityksensä asiassa, ja tietyt tussit menevät läpi paperista kuin paperista eikä niitä siksi bujoilussa oikein käytetäkään.

Nuunan paperin paksuus on 120g ja se on puhtaan valkoista. Paperista ei tule yleisimmät käyttämäni tussit läpi. Kirjoitan ja piirrän paljon bujooni mustilla kuitukärkisillä tusseilla, esimerkiksi Pigma Microneilla ja Staedtler Pigment Linereillä. Nämä kynät eivät kovin helposti tule läpi mistään paperista, eivätkä myöskään Nuunan paperista.

bulletjournal_treenit_2
Väritän bujoani lähinnä erilaisilla tusseilla. Tässä otsikko on tehty Tombow Dualbrushilla ja ruudukon varjostus Zebra Mildlinerillä.

Lisään sivuihini väriä useimmiten tusseilla. Yksi käytetyimmistä tusseistani on paketti Zebra Mildliner -korostustusseja, jotka poiketen useista korostustusseista ovat ihanan pastellisia ja murrettuja väreiltään. Aiemmin käyttämässäni Leuchtturm 1917 -vihkossa Mildlinerit ovat toimineet tosi hyvin.

Nyt seuraa Nuunan ensimmäinen miinus: Mielestäni mildlinerit eivät toimi yhtä hyvin Nuunan sivuilla kuin mihin olin tottunut. Nuunan paperi on jotenkin huokoisempaa ja imee sisäänsä tussit herkemmin kuin Lettu. Sen takia tussien jälki on vähän epäsiistimpää Nuunan sivuilla.

Onnistuin myös saamaan mildlinerit tulemaan Nuunan sivusta läpi kuvassa (yllä) näkyvää treenisivua tehdessäni. Pidin siis tussia hiukan liian pitkään samassa kohtaa paperilla ja paperihan imaisi musteen hieman liian herkästi sisäänsä. Läpi meni. Tässä siis varotuksen sananen Nuunan käyttäjille: varovasti niiden tussien kanssa varsinkin jos värittelette tummilla väreillä. Tombow-tussien kanssa vähän sama juttu.

Tulevaisuusloki Nuuna bullet journalissa
Tulevaisuusloki Nuunassa.

Mitenkäs vesivärit sitten? Yllätyksekseni vesivärit toimivat Nuunan kanssa aivan loistavasti. Ne eivät tule läpi sivuista yhtä helposti kuin tussit. Paperi on sopivan jäykkää, jotta suurta kupruilua ei märistä väreistä kovin helposti synny. Tietenkin vesiväreillä tehdessä on melko helppoa säädellä veden määrää, mikä vaikuttaa paperin käyttäytymiseen.

bulletjournal_futurelog_5
Vesiväreillä saa tehtyä pienellä vaivalla koristusta bujoon. Kuvassa on Koi-merkkinen minivesiväripaletti.

Toinen Nuunan hankalampi ominaisuus on pienempi pisteväli kuin monissa muissa pistesivuisissa muistikirjoissa (esimerkiksi Leuchtturmissa). Nuunan pisteiden väli (L-koossa) on 3,5mm, kun taas yleisempi väli lienee 5mm. Alkuun rivit tuntuivatkin todella pieniltä, mutta melko nopeasti totuin ja sovitin käsialani pienempään ruudukkoon, vaikken ole mielestäni kovin pienellä kirjoittava ihminen. Nykyään Leuchtturmin pisteiden välit tuntuvat kömpelön isoilta!

Pienempi pisteväli vaikuttaa paitsi käsialaan, myös sivujen asetteluun, ainakin jos on tällainen mielellään laatikkoja piirtelevä bujoilija. Sivujen mittasuhteet menivät uuden bujon myötä uusiksi ja samat vanhat sivuasettelut eivät toimi aina niin hyvin. Esimerkiksi kuukausisivun piirtäminen yksinkertaisella tyylillä, kirjoittamalla kuukauden päivät allekkain, ei toimi kovinkaan hyvin Nuunassa, koska joka riville kirjoitettuna asettelusta tulee ainakin omaan makuuni liian tiivis. Joka toiselle riville kirjoitettuna taas koko kuukausi ei mahdu pystysuunnassa Nuunan riveille, koska Nuunan sivun korkeus on 56 riviä. Tämän ongelman olen ratkaissut siirtymällä piirtämään kuukaudet kalenterityylillä.

Nuuna bullet journalina
Muistikirjan uusiin mittasuhteisiin totuttelussa apuna on tämä mallisivu, josta voin helposti tarkastaa erilaisten laatikkojen mitat.

Uuteen muistikirjaan siirtyminen on siis vaatinut pientä totuttelua, mutta se ei onneksi itseäni haittaa. Parempi vaan, että pääsee/joutuu keksimään uusia ratkaisuja sivuille tulevaisuudessa. Nuuna on ollut sellainen kuin toivoinkin ja paperin laatu on tosi hyvä, mutta ei sekään ihan kaikkea kestä. Joten jos etsit pistesivuista bullet journalia, jonka sivut kestävät mitä tahansa, on parempi hankkia erittäin paksulehtinen vihko Nuunan sijaan. Peruskäyttöön tämä paksuus on kuitenkin ihan riittävän hyvä. Luulisin, että pysyn Nuunassa jatkossakin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *