Vertailussa Nuuna ja Leuchtturm 1917 – suuri kynätesti

Edellisessä kirjoituksessani kerroin hankkineeni uuden muistikirjan Leuchtturmin 1917 rinnalle, L-kokoisen Nuunan. Uusi kirjanen tulee olemaan koirabujo, vaikka mullahan ei missään nimessä ollut tarkoituksena hankkia useampaa bujoa kerralla… 😀 Niinpä niin. Taka-ajatuksena tässä oli kuitenkin päästä testaamaan, millainen Nuuna on verrattuna Leuchtturmiin ja olisiko siitä seuraavaksi ”pääbujokseni” keltaisen Leuchtturmin jälkeen. Nuunassa kun on muutamia eroja Leuchtturmiin.

Nuunan ja Leuchtturmin erot ja yhteläisyydet

Bujokuvia
Vertailussa kaksi laadukasta muistikirjaa, Nuuna ja Leuchtturm 1917.

L-kokoinen Nuuna on hieman isompi kuin A5-koon Leuchtturm 1917. Myös Nuunan paksuus tuli itselleni yllätyksenä, sillä siihen en ollut kiinnittänyt niin paljon tuotekuvissa huomiota. Ylipäätään Nuuna tuntui käteen aika isokokoiselta ja painavalta, kun olin tottunut tiettyyn kokoon keltaisen Leuchtturmini kanssa.

Ulkonäöltään kaksi muistikirjaani ovat kuin yö ja päivä, kuten kuvista selvästi näkyy. 😀 Leuchtturm 1917 on hyvin perinteisen muistikirjan näköinen, oikea oppikirjaesimerkki. Ulkonäöllisesti Leuchtturmeissa ei ole mitään erikoista, korkeintaan se että niitä saa laajassa valikoimassa erilaisia värejä. Värit ovat kivan kirkkaita enkä ole kokenut yksiväristä kantta erityisen tylsäksi (tosin onhan siinä koristeena tuo ananastarra). Nuunat ovat kaikkea muuta kuin tavallisen muistikirjan näköisiä, varsinkin tuo musta versioni. Ulkoapäinkin sen näkee, että kyseessä on todellakin design-tuote, joka on saanut Red dot design awardin vuonna 2016. Ei siis mikään perusmuistikirja. Kansivaihtoehdot ovat kaikki tyylikkäitä ja vähän erikoisempia kuvia, melkein taideteoksia jokainen. Itseäni viehätti tähtitaivasta muistuttava hopeinen roiskekuvio mustalla pohjalla. Myös muistikirjan sivujen reunat on värjätty, joten kirja on kokonaan musta.

Muita eroavaisuuksia muistikirjojen ominaisuuksissa ovat kirjanmerkit, sulkijakuminauha ja takakannen tasku, jotka kaikki puuttuvat Nuunasta, mutta Leuchtturmin varustukseen ne kuuluvat. Kaikki nämä ovat mielestäni selvää miinusta Nuunalle, mutta eivät kuitenkaan niin olennaisia ongelmia, etteikö niiden kanssa pystyisi elämään. Sivunumerointi kuuluu onneksi sentään minun Nuunaani, kuulemma kaikissa Nuunan muistikirjoissa sitä ei ole. Nuunani eroaa Leuchtturm 1916:a myös pehmeällä kannellaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako se rakkaan vihkoni kestävyyteen.

Itselleni kuitenkin tärkein ero näiden kahden suositun bullet journal -muistikirjan välillä on paperin laatu. Ero muodostui lopulta niin tärkeäksi, että se sinetöi lopullisen ostopäätökseni ja sai minut vaihtamaan Leuchtturmin Nuunaan. Keltaisen Leuchtturmin käydessä kohti loppuaan minua nimittäin ärsyttää entistä enemmän paperin kellertävyys. Leuchtturmin paperi ei ole puhtaan valkoista vaan hieman keltaista. Tällä on yllättävän iso vaikutus siihen, millaisilta sivut näyttävät.

Bujokuvia
Tässä kuvassa paperin sävyeron huomaa selkeästi. Oikealla Leuchtturm 1917 ja vasemmalla Nuuna.

Leuchtturm 1917 ja Nuuna kynätestissä

Bujokuvia
Kynätestissä käytetyt kynät.
Bujokuvia
Leuchtturmin testisivut. Kuva on otettu ikkunan alla, mikä vääristää paperin väriä vähän valkoisemmaksi.
Bujokuvia
Samat kynät Nuunan testisivulla. Läpi kuultaminen on paljon vähäisempää.

Testasin huvikseni (ja tietysti tämän blogikirjoituksen vuoksi) kummankin vihkon sivulle eniten käyttämiäni kyniä. Paperin väristä johtuen väritkin toistuvat Nuunan sivuilla ihan erilaisina kuin Leuchtturmin. Tuossa vaiheessa olin jo ihan myyty Nuunalle. Olen kirkkaiden värien suuri ystävä, ja siksi onkin niin ihanaa että värit näkyvät kirkkaana puhtaan valkoisella taustalla.

Toinen ero paperin laadussa on sen paksuus, Nuunassa 120 grammaa ja Leuchtturmissa 80 grammaa. Bullet journal -harrastajat puhuvat usein ghostaamisesta (ghosting) eli siitä kun kynät kuultavat paperista läpi toiselle puolelle. Bleeding eli vuotaminen taas tarkoittaa sitä, että kynät tulevat kunnolla läpi paperista toiselle puolelle. Leuchtturmin paperin ominaisuuksiin kuuluu melko selkeä kuultaminen, koska paperi on niin ohutta. Monet ovat pettyneitä tähän ominaisuuteen, ja vaikka se olikin itselleni täysin tiedossa ostaessani Leuchtturmia, olen tässä puolen vuoden aikana kypsynyt asiaan kunnolla. Pystyn elämään kuultamisen kanssa, mutta paperin väri ratkaisi oikeastaan sen, että aion siirtyä johonkin toiseen merkkiin Leuchtturmini loputtua. Luultavasti Nuunaan. 🙂

Bujokuvia
Kynätestit vierekkäin, Leuchtturm 1918 vasemmalla ja Nuuna oikealla.

Ainakin vielä yksi Nuunan ominaisuus on tässä kirjoituksessa käsittelemättä. Nuunan pisteet. Leuchtturmissa pisteiden väli on 5mm, kun taas Nuunassa merkittävästi pienempi, 3mm. Jännityksellä odotan, miten se tulee vaikuttamaan tekemieni sivujen rakenteeseen. Viikkosivujen sarakkeita ja laatikoita on nimittäin helppoa piirtää pisteiden avulla, mutta pisteiden koon muuttuessa täytyy opittuja mittasuhteita ainakin säätää jonkin verran. Nähtäväksi jää myös, miten käsialani mahtuu pienempiin ruutuihin, se kun ei ole pienimmästä päästä. Näistä raporttia sitten vähän myöhemmin, kun olen ehtinyt testaamaan koirabujoa useamman sivun verran.

Kertokaa ihmeessä mielipiteenne näistä bullet journal -merkeistä ja kumpaan leiriin kuulutte!

One Reply to “Vertailussa Nuuna ja Leuchtturm 1917 – suuri kynätesti”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *